Poimitko metsämarjoja?

Luontokirjailija Seppo Vuokko

”Mieluummin olisin halunnut kuvan, jossa liikun luonnossa”, sanoi luontokirjailija Seppo Vuokko tästä kuvasta.

Poimitko metsämarjoja?

Kun olin pieni, marjat olivat harvinaista herkkua, koska säilöminen oli niin työlästä. Puolukkaa sai syödä hiukan väljemmin, sillä se säilyi survottuna kellarissa ilman sen kummempia säilöntäaineita. Mustikat ja vatut piti keittää hilloksi.

Pakastaminen on periaatteessa muuttanut tilanteen: kaikkia marjoja on helppo säilöä talveksi, ja marjoja voi syödä vaikka joka päivä. Niin meillä tehdäänkin: marjoja syödään sekä aamiaisella että lounaalla, mutta kovin yleinen tapa ei näytä olevan. Kun puutarhassamme tai lähimetsässä on ollut marjoja ylenpalttisesti, olemme tarjonneet ystävillemme tilaisuutta niitten poimimiseen.

Vastaus on usein ollut yllättävä: meillä on jo litra (tai viisi litraa) marjoja pakkasessa, emme tarvitse enempää! Ja meillä kahden hengen taloudessa marjoja kuluu pari sataa kiloa vuodessa! Pöytään kannettuna marjat ovat kuitenkin aina maistuneet – niillekin vieraille, joille talveksi riittää litra mustikoita!

Ei marjaretkestä tarvitse mitään suoritusta tehdä eikä laskea kustannuksia ja hyötyjä. Ei marjareissu ole työaikaa, jos poimii marjat itselleen. Eväät ja rauhallinen vaeltelu rentouttavat mielen.

Kun suomalaiset eivät mene metsään, tarvitaan ulkomaisia poimijoita, jotta suomalaiset saisivat mustikkapiirakkansa edes leipomosta ja mustikkakeittonsa kaupan hyllyltä. Eivät thaimaalaiset tiedä etukäteen marjapaikkoja, mutta he kulkevat metsässä koko päivän parin kuukauden ajan. Tätä menoa thaimaalaisista tulee suomalaismetsien parhaita tuntijoita!

Ankarimmin vierasmaalaisia poimijoita tuntuvat arvostelevan ne, joilta oman pihankin marjat jäävät poimimatta. Metsissä riittää marjoja. Harvoin metsässä ihmisiä tapaa, ja ainakin mitä tervehdin ystävällisesti kaikkia vastaantulijoita.

Kirjoittaja on Seppo Vuokko, luontokirjailija Savitaipaleelta.

Googlaapa Seppo Vuokon nimellä, niin näet, missä kaikessa hän on ollut mukana. Kommentoi, jos oletkin innokkaampi marjanpoimija kuin Seppo olettaa.

-> Palaa edelliselle sivulle
2 kommenttia kohteessa “Poimitko metsämarjoja?
  1. Amie Aalto kirjoitti:

    Kirjoitin Seppo Vuokon esittämän kysymyksen Marjastus-ryhmän seinälle. Tällaisia vastauksia tuli:
    – Kyllä, kerätään mustikoita, vadelmia, lakkoja, karpaloita, jos löytyy, puolukoita. Juolukoita en oo kerääny, enkä variksenmarjoja – voisi kyllä koettaa, mitä sitä niistä saisi.
    – Olen poiminut jo reilut 90 litraa mustikoita ja vadelmia 20 litraa.
    – Kerätään niitä, pakastin täyteen, kaikkea mitä metsästä ja pensaista löytyy!
    – Kaikki mahdolliset kerätään.
    – Kyllä – omiksi tarpeiksi ja jälkikasvulle = aikuistuville nuorilleni.
    – Tottakai.
    – Kyllä. Noin 20 litraa mustikoita ja saman verran vadelmia. Karpalot ja puolukat vielä kypsyvät.

  2. Amie Aalto kirjoitti:

    Kainuulaiset osoittautuivat taas marjaheimoksi. Laitoin Facebook-ryhmään Kainuu – suomi-sanakirja linkin blogiin ja tekstin: ”Poimitko metsämarjoja?” kyssyy sinulta luontokirjaelija Seppo Vuokko. Vastoapa hälle selevällä kaenuun murteella! Tällaisia vastauksia tuli:

    – Poemin oekein rouvvilla käellä.
    – No totta Mooses sitä pittää marjoja poemie jos niitä suinni löytyy. Sattoessa litroessa meijänni marja säelönnät on vaekka kahelleen asutaan.
    – Tottaha toki !
    – En toellaankaan poimi
    – En vähejää.
    – Iliman muuta…joka sorttie.
    – Aenaa oon poeminu, ja kaekkie mehtämarjoja.
    – Poemin.
    – Kyllä sitä on pennusta alakaen äetin ja isän matkassa heti kun kävelmmään opin soanu ryöhälteä marjametässä. Siitä jäe peähän semmonen oppi että aenaa on pitännä marjamehtään hyökätä paekalla kun ne on kypsynnä. Meijjän äeti on 91-v ja on aenaa syöny paljo marjoja, eikä oo räkätaotija saerastellu, eikä sen oo tarvinnu atteekista vitaminipurkkie ostella. Mehtämarjaen lisukkeeksi myö aekonaan laetettiin kasvamaan reilunpuoleisesti mustie viinimarjoja, punasie jonnii verran ja kolome valakosta pehkoa, karvijaesie on kymmenkunta puskoa. Tämä nyt mennöö vähä ohi alotuksen van kun tässä ikkeä tulloo ja ite rapistuu ja rispaotuu, helepottaa kun ei tarvihe niin paljo metässä ryöhälteä. Soapi tuosta pirtin takkoa kartanolta nokkie täövvennystä mehtämarjolle ja vaekka jakkaralla istullaani välillä.
    – Poemin aena kun semmosessa paekassa oon, lapsena oli raskasta, mutta nyt se onnii mukavoa!
    – Kylläpä on tuttuo tuo marjanpoeminta, mustikoeta on poemittu viisikymmentä viisi litroa, mehtävattuja saman verran, mustaherukoeta reilu sata litroa, puutarhavattuja kypsyy vielä. Ei kahella hengellä kaekkie tuu menneeksi,soapi jäläkikasvuhi osasa. Puolukat ovat kypsymässä vielä.
    – Poeminpa hyvinnii (ja paljo!) justiisa mustikkametästä tulin puolukoetahi tulloo, vaen eivät oo ihan vielä kypsie.
    – Justiisa tulin metästä ja soaliiksi saen yhen sankollisen mustikoeta, sekä vajjoan sankollisen kanttarellie teältä Etelä Karjalan metistä. Helepommin tokkiisa saesi ostoa torilta, mutta kun se metässä rymyöminen on niin mukavoa. Tähän aekaan vuojesta tosin mukavuutta verottaavat täellä hirvikärpästen joukkohyökkäys. Niitäpä sitten metästinki kymmenie iholta maleksimasta ja loppuilta sitten tuntuuki, että vielä ne kulukoo jossae.
    – Tännäe päevänä parisattoa litroa kahteen ”pekkaan”.
    – Eikö ookki ilikeitä hirvikärpäset.Oon peässy tutustumaan niihin jo monen vuojen aekana. Ei sitä osattu arvata, miten mukavoa oli metässä ennen hirvikärpäsie. Minä oon meleko varma, ettei ihan joka akka lähe mehtään, kun h.kärpäset juoksoo millon missähi paekassa ihmistä.
    – Puolukoeta. Ja semmosen ihmeen näen, mitä en oo ennen nähny. Puolukkamättäässä oli kypsie, puoliraakoja ja ihan hirveästi puolukankukkie. Puolukankukkie on joka vuosi jonkun verran mättäässä, mutta tämä oli jottae erikoesta. Ei koskaan oo tämmöstä kukkamäereä puolukan poemintaaekana ollu. Aeka aekoa kutahi, sano akka, kun kissalla pöyteä pyyhki.
    – Mihi ihmeeseen työ niijjen marjoijjen kansa sovitta? Meillä liekkö sattoa litroa kaekenlaekkijaan ja riittäät varmasti. Ei niitäkää enempeäsä jaksa syyvvä.
    – Onkaesta pennusta asti pitäny poemie. Justiisa päevällä yhen kaoppijjaan kansa puhuttiin mitenkä nykyvään nuoret ei lähe mehtään. Muistelin mitenkä ite puolukkarahhoella ostin ensimmäesen koululaokun, puolukanpunasen tietenni! Ja olin pollea. Joskus oli nii hyvässä hinnassa puolukka jotta aoton hinnasta puolet saen puolukoella. No, ei se kallis ollu muutenkaa van kuitenni, iso raha mulle.
    – Ei me puolukoeta vielä itelle poemittu.Teällä on nuita marjanostajie montahi ja ne ostaat nyt puolukkoa hyytelömarjaksi. Hyytelömarjanhan pittää olla vielä vähä raaka, muuten marja ei hyydy. Oon itekki tehny monta monituista vuotta puoliraakoista puolukoista hyytelöä, mutta muutamaan vuoteen en enneä. Nykysi tien puolukkahillon pakastamalla.
    – Puolukkahillo (taekka hyytelö) tuossa kiehuu, vaen en kehannu vielä enempätä poemie kun kolome sankollista, eilettään sankollinen mustikoeta – rupesi satamaan, niin tulin poes. Onkat se mukavata tuo marjojen poemiminen nykyvään, ei se penskana niin herkkuo ollu vissiin siksi, kun oli pakko!

    Poimijoita – jopa suurpoimijoita – oli 19 vastaajasta 17, vain kaksi vastaajaa ei poiminut. Kainuulaisissa on marjainnostusta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Current ye@r *