Miten on marjat puutarhamarjojen jalostuksessa?

Saila Karhu

Saila Karhulla on valtava kokemus marjanjalostuksesta.

Siitä, missä mennään puutarhamarjojen jalostuksessa, kertoo Saila Karhu, MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) erikoistutkija ja puutarharyhmän päällikkö. Puutarharyhmä kehittää koko Suomen puutarhatuotantoa tehden sekä viljelyteknistä tutkimusta että lajikejalostusta. Saila on nestorimarjanjalostaja – hän on ollut mukana marjanjalostuksessa vuodesta 83.

Tyrnitytöt ja -pojat

Tyrninjalostus sai nostetta alleen, kun ulkomaisalkuperäisissä tyrneissä ilmeni tautisuutta. Kyse oli versolaikkutaudista, joka Suomen merellisessä ilmastossa pääsi röyhähtämään pitkinä kosteina syksyinä. Piti kiireesti saada taudinkestävä lajike.

MTT pyrki löytämään kotimaisesta geenipohjasta kestävyyttä. Se kehitti Tytin ja Terhin sekä Tarmon. Tautiongelmaa niissä ei ole ollut, ja ne ovat hyviä ja satoisia, joskin marjat ovat vähän ärtsäkän makuisia ja tiukasti kiinni pensaissa.

Vadelma – geenipankkitavarasta Maurin Makeaan

Vadelmaa ei ole viime aikoina paljonkaan jalostettu. 80 – 90 -luvuilla oli vadelmanjalostuskausi, jolloin kehitettiin Jenkka ja Jatsi. Vadelma tarvitsisi puutarhamarjoista kipeimmin jalostusta. Meillä käytössä olevat Ottawa ja Muskoka ovat kanadalaisia lajikkeita. Ulkomaiset kollegat nauravat meidän lajikkeillemme. He pitävät niitä historiallisina geenipankkitavarana.

Maurin Makea, joka kantaa MTT:n asemanjohtajan Mauri Takalan nimeä, on suosittu kotipuutarhurien lajike. Siitä on saatu hyviä satoja, kun sille on annettu reippaasti vettä ja lannoitusta kasvihuonetyyliin muovihuoneessa.

Punahilkka ja muut herukkalajikkeet lupaavia

Herukoista on saatu jalostettua monta uutta lajiketta, joita on saatu kauppaankin. Punaherukan viljelyssä käytössä oleva Punainen Hollantilainen on yli 300 vuotta vanha lajike. Sen rinnalle on nyt kehitetty Punahilkka, jossa on paljon punaista väriainetta, antosyaania. Punahilkan kukatkin ovat vaaleanpunaiset ja marjat syvänpunaiset. Punahilkassa on sekä näköä että makua, ja täytyy toivoa, että Punahilkan myötä saataisiin punaherukan tuoremarjakäyttöä lisättynä, että se leviäisi muunakin kuin mehumarjana – rasiamarjana.

MTT:llä on onnistuttu jalostamaan myös uusia valkoherukkalajikkeita, jotka ovat makeampia kuin vanhat lajikkeet. Uusi mustaherukkalajike on Mikael. Se ei ole kovin hapan, joten se sopii tuorekäyttöön.

Lajiltaan mustaherukkaa ovat myös vihreämarjaiset Vilma ja Venny, joista monet tykkäävät syöntimarjoina. Vilmaa ja Vennyä löytyy hyvin taimistoilta. Metkaa, että mehusta tulee vaaleanpunaista. Viinintekijätkin ovat tykänneet näistä vihreämarjaisista mustaherukkalajikkeista.

Karviainen on japanilaisista ihana marja

Karviaisrintamalla ollaan edelleen Lepaan Punaisen ja Hinnonmäen Keltaisen varassa. Ne ovat vanhoja lajikkeita 20 – 30-luvulta. Tuolloin karviaishärmä iski Suomeen, ja ulkomaisista vuoristokarviaisista Amerikoista etsittiin härmänkestävyyttä. Lepaan Punainen ja Hinnonmäen Keltainen ovat hyviä lajikkeita, joten jalostustyöhön ei ole tarvetta. Suomalaiset ovat karviaiseen ehkä liian tottuneita, eivätkä osaa sitä arvostaa. Kun meillä kävi japanilaisia vieraita, jotka eivät olleet karviaista ikinä nähneet, he sanoivat siitä: ”Ihana marja.”

Mansikassa mennään kohti jatkuvasatoista marjaa

Mansikan jalostus etenee kahta linjaa: Toisaalta kehitetään jatkuvasatoista mansikkaa, joka tuottaa satoa pitkin kesää. Pääsato on elo-syyskuussa. Tällä lajikkeella ei vielä ole nimeä. Toisaalta kehitetään perinteistä tavallista puutarhamansikkaa. Siitä uusin lajike on Lumotar. Toivotaan, että se lumoaa nauttijansa ja yleistyy.

Karpaloa ja lakkaa viljelylaatikoissa

Karpaloa on jonkin verran kokeilussa. Lavaan laitetaan hapanta turvetta ja kastellaan. Parhaimmillaan satoa on saatu toista litraa neliöltä. Karpalon viljely lavoissa tai laatikoissa kotipuutarhassa on tällä tavalla mahdollista.

Lakkaa tutkin vuonna 82 Kolarissa sekä avomaalla että kasvihuoneessa. Nyt sitä tutkitaan Sotkamon tutkimusasemalla. Luonnosta on löydetty kantoja, joissa samassa kasvissa on sekä hede- että emikukintoja, ja näitä itsepölytteisiä kantoja jalostetaan. Nyby-nimisiä valiotaimia on toimitettu myyntiin MTT:n Laukaan toimipisteestä, joten sitä saa jo monilta taimistoilta ostaa.

Pensasmustikoissa jyrää Jorma

MTT:n kehittämiä pensasmustikkalajikkeita ovat Aino ja Alvar. Lisäksi on Arto, jossa on paras marjan laatu, mutta se on talvenarka. Uusin tulokas on Jorma. Se kasvaa miehen mittaiseksi, ja se on sitä kautta satoisa, vaikkei marjan koko olekaan suuri. Lisäksi on kehitetty Saani, joka pienimarjainen, mutta se menestyy melko pohjoisessakin. Saani on maultaan mieto, siinä ei juurikaan ole happoisuutta.

Marjanjalostus uhkaa lainsuojattomana loppua, vaikka sille olisi töitä

Marjojen arvostus on ollut kasvava trendi, ja toivon sen säilyvän. Yhden marjalajikkeen jalostus vie kuitenkin 10 – 20 vuotta. Se on pitkäjänteistä puuhaa, ja sinä aikana trendit voivat muuttua.

Viljapuolella on luotu systeemi, että viljelijät osallistuvat suomalaisten lajikkeiden jalostamiseen; metsälakiin on kirjoitettu, että puita pitää jalostaa, mutta puutarhakasvit ovat lainsuojattomia, niille ei ole varmistettu minkäänlaista rahoitusta. Tämä on tilanne kaikissa pohjoismaissa. Vain Norja hoitaa marjanjalostuksen, mutta norjalaiset lajikkeet eivät meille yleensä sovi, sillä ilmastot ovat niin erilaiset.

Tähän epäkohtaan pitäisi lainsäätäjien puuttua. Budjettirahoitusta tähän toimintaan ei enää myönnetä, ja kun marjayrittäjät pääsääntöisesti ovat pieniä ja köyhiä, he eivät voi ryhtyä rahoittamaan 15-vuotista hanketta. Marjojenjalostus MTT:llä uhkaa loppua. Sitten ei saada enää kotimaisia lajikkeita. Riskinä on myös taudinkestävyys. Torjunta-aineiden käyttö – aivan oikein – muuttuu aikaisempaa tarkemmaksi ja ilmasto muuttuu. Tulee uusia, ihan erilaisia ihan erilaisia tauti- ja tuholaispaineita.

Vaikka kasvukausi pidentyy, en jaksa uskoa, että pärjäämme aivan ulkomaisten kasvien varassa. Talvipakkaset pysyvät ja keväthallat tulevat ilmastonmuutoksen myötä lisääntymään. Jalostukselle olisi kyllä töitä.

Puutarhamarjat ovat terveellisiä

Puutarhamarjoja ja metsämarjoja ei mielestäni pidä terveellisyyskeskustelussa asettaa vastakkain. Kaikki syötävät marjat ovat terveellisiä, ja niitä on syytä syödä mahdollisimman monipuolisesti. Marjoissa on ravitsemuksellisesti tärkeitä tekijöitä.

Tieteellisissä tutkimuksissa on todettu, että kun syö 200 grammaa marjatuotteita päivässä, sillä on selviä terveysvaikutuksia. Siis marjatuotteita, ei marjoja – mitä mahdollisuuksia tämä antaakaan!

Meillä ei marjoja ehkä osata tarpeeksi arvostaa eikä marjoja ole osattu tarpeeksi tuotteistakaan. Eletään vielä sodanjälkeisessä Suomessa, vaikka maailma on muuttunut. MTT:llä on selvitetty esimerkiksi gluteenittoman kvinoan viljelymahdollisuuksia. Marjoja, kvinoaa ja vaikkapa pellavansiementä – miten hieno välipalapatukka odottaakaan tuotekehittäjäänsä.

Kirjoittaja Soila Karhu työskentelee MTT:llä (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) erikoistutkijana ja puutarhayksikön päällikkönä. Hän on nestorimarjanjalostaja.

-> Palaa edelliselle sivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Current ye@r *