Marjanpoimijan vuodenkierto

Vadelmat ovat kypsiä, kun sorsajahti alkaa. Helppo yhdistää molemmat. Jahti keskittyy aamuun ja iltaan. Päivällä on aikaa poimia.

Vadelmat ovat kypsiä, kun sorsajahti alkaa. Helppo yhdistää molemmat. Jahti keskittyy aamuun ja iltaan. Päivällä on aikaa poimia.

Marjanpoimijan vuodenkierto

Marjojen poiminta on ollut ja on minulle elämäntapa. Ensimmäinen muistikuva on, kun olin mummon kanssa poimimassa mustikoita – ikää oli silloin neljä vuotta. Äiti ja isä olivat innokkaita marjastajia, ja lapset otettiin aina mukaan, kun he halusivat, ei koskaan pakolla – mitään poimintapakkoa ei ollut.

Tätä mallia olen käyttänyt omille lapsilleni, ja minun mielestäni tämä toimii. Tärkeintä on yhdessä oleminen ja tekeminen.

Yhteisiä reissuja oli mummujen, papan ja lasten kanssa. Pappa istui pienimmäisten kanssa nuotiolla. Vanhemmat lapset poimivat ja tienasivat taskurahoja. He olivat mukana murrosikään asti. He arvostavat itse poimittuja marjoja vieläkin.

Meillä oli myös marjakoira Ronja, suomenlapinkoira. Jäi marjastushommista eläkkeelle 15-vuotiaana. Piti huolen laumastaan.

Kevät ja alkukesä

Marjojen kukinnan ja ilmojen seuraamista. Näistä voi jo vetää johtopäätöksiä tulevasta marjasadosta – mihin tulee ja kuinka paljon.

Kesä

Hilloilla se alkaa. Ensin 2 – 3 kertaa tiedusteluretkiä, tavallisesti kalaretkien yhteydessä.

Lähden yöllä 1 – 2:n aikaan. Päivällä on usein liian kuuma. Mikä on hienompaa kuin katsoa aamuntuloa suolla.

Erkki-sedän kanssa asuimme kerran viikon suon laidalla. Poimittiin hilloja ja kalastettiin. Myin hillat 4 mk/kg, ja ostin hillarahoilla haulikon. Oli vuosi 1969. Hyvänä vuotena hilloja riittää myyntiin.

Monena sunnuntaina talviaikaan syömme hilloja lättyjen kanssa.

Hillapaikkoja ei yleensä paljasteteta muille poimijoille. Jos vähän valehtelee marjapaikoista, sitä ei lasketa synniksi.

Loppukesä

Sitten mustikka. Ensin paikkojen hakua. Poimintaa, perkaamista ja säilöntää.

En ole enää myynyt välittäjille. Yksityinen asiakaskuntani on kasvanut niin suureksi, että huonona vuotena ei kaikille edes riitä. Mustikan kysyntä on lisääntynyt, koska mustikan terveysvaikutukset on tiedostettu. Ihmiset kokevat mustikan poiminnan hankalaksi – kuuma ja ötököitä. He mieluummin ostavat torilta tai poimijoilta. Tämä sopii minulle.

Tässä on normaali poimintapäivä vaimon kanssa: Aamulla 9:n ja 10:n välillä metsään, kun yökaste on kuivanut. Poimintaa noin kaksi tuntia, kahvin keitto, eväiden syönti, poimintaa 1 – 2 tuntia, kunnes marjoja on 30 – 40 litraa. Kotiin perkailemaan ja asiakkaille soittelu ja marjojen myynti. Kello on silloin 19 – 20.

Seuraavana päivänä sama uudelleen, jos ei sada vettä. Paras vuosi oli 2012. Silloin saimme 400 litraa.

Vadelma/vaarain. Marjat ovat yleensä kypsiä, kun sorsajahti alkaa. On helppo yhdistää molemmat. Jahti keskittyy aamuun ja iltaan, päivällä on aikaa poimia. Tämä tapahtuu meren saaressa vanhoilla hyvillä paikoilla. Erittäin rentouttavaa hommaa!

Vadelmat käytetään leivontaan tai mustikkasopan lisäkkeenä.

Alkusyksy

Puolukka. Paikat on vuosien varrella tulleet tutuiksi. Aina on löytynyt jostakin ainakin omaan käyttöön marjat. Puolukka on marja, jolla voi päästä palkoille hyvänä marjavuotena.

Oli markka-aika, kun Haaparannalla maksettiin 12 mk/kg elin noin 2 euroa. Poimittiin noin 800 kiloa.

Seuraavana vuotena tuli ulkomalaisia poimijoita, ja hinta putosi 45 senttiin kilolta. Tuli riitoja paikallisten ja ulkomaalaisten kanssa. Pelisäännöt eivät olleet vielä selviä. Nyt on jo parannusta asiassa.

Olin monena vuotena nuorin marjojen myyjä, joka myi välittäjille. Sitten poimintainnostus loppui. Olen nyt 58 vuotta. Ei näytä tulevan uusia poimijoita ainakaan suomalaista. Nykyään minäkin myyn vain yksityisille.

Silti minulla ei ole ulkomaalaisia poimijoita vastaan mitään. He eivät ole vieneet minulta yhtään marjaa.

Syksy

Tyrni. Löytyy meren saaresta tai rannikolta. Lokakuisen poimintapäivän pitää olla tyyni, ollanhan ulkomeren saaressa.

Verkot pyyntiin, poimintaa, kahvinkeittoa, makkaranpaistoa, syksyisen meriluonnon katselua. Verkot lähtiessä ylös ja saaliina siikaa, joskus taimen tai kaksi.

Tyrnit keitetään meheviksi tai pakastetaan – jääpalapusseissa ovat sopivia annospaloja.

Loppusyksy

Karpalo. Lokakuu on jo kulunut lopulleen. Luonto on valmis talven tuloon. Usein on pakkasta muutama aste, kun poimitaan. Hidasta hommaa, mutta marjojen villi suonmaku korvaa vaivan. Tietenkin reissuun kuuluu tervastulilla keitetty kahvi.

Tähän päättyy marjastajan poimintavuosi. Talvella on aikaa muistella ja nauttia kesällä ja syksyllä poimituista marjoista.

Kirjoittaja on Tapio Harjuniemi, 58-vuotias kemiläinen, joka on marjastanut ikänsä.

 

-> Palaa edelliselle sivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Current ye@r *