Kaenuulaeset ne on toellista marjaheimoa

 

Äiti puolukassa.

Äiti kertoi, että hänen äitinsä poimi kuusikymppisenä itselleen puolukoilla tekohampaat, kun omat olivat menneet huonoiksi.

Kysyin Facebookin ryhmältä Suomi – kainuu-sanakirja, onko heillä marjainnostusta. Vastauksia tuli nopeasti yli 20, ja ne olivat niin innostavia, että ne täytyi koostaa marjablogiin.

Suomi – kainuu-sanakirjaan minut liitti Ruotsissa asuva pikkuserkkuni. Siitä lähtien olen seurannut ”äetinkielistä” keskustelua. ”Verissä ne marjat on meillä kaenuulaesilla”, kirjoitti pikkuserkku Ruotsista äetinkielellään, ”tärkeä vitamiinilähe se varmaan on ollu kaotta aekojen.”

Marjoihin vitamiinien lähteenä viittasi useampikin: ”Mulla on erisortin marjoja kaksi pakastinta täönnä joka syksy. Van eipä tuo lunssa oo peälle pukannukkaan.”

Marjalajikkeista keskusteltiin: ”Meillähii on aijanteena koristearonniaa, ja keitin sen marjat mustikoehen kanssa mehuksi, voan et usko että tuli hyvveä.”
”Me istutettiin vuonna muutamana mökille kokkeeksi tyrnie, mutta luonto oli sinä kesänä yrmy tyrnille: hellekesä kittuutti ne hengiltä. Mutta marja-aronijjoa on ja kasvaa hyöteästi. Isoja kölleröetä on ne marjat. Että tulloo kommean väristä mehhuo niistä.” Joillakin oli tyrni onnistunut, vaikka sato vaihtelikin vuosittain. Ruusa ja Ruudolf olivat suosikkilajeja.

Mansikkaa ja viinimarjaa oli kainuulaisilla myös. ”Myö on laetettu aekonaan tuota marjamoata oman pirtin toakse. Viinimarjoja on mustoa, punasta, valakosta ja vihreätä, karvijaesiehi muutama pehko. Ostettiin muutama kymmenen pehkoa Paltamon Melalahesta mustoa. Tein niistä muutaman vuojen peästä pistokkaeta parisen sattoa kappaletta. Nyt nuita pehkoja alkaa olla ristiksi asti ja oesi vaekka muille jakkoa.”

Kainuulaisten marjastus ulottuu sukupolvien yli: ”Äeti raokka poemii lapselleen elikkäs mulle ku ee paekat kestä.” Kainuulaismies poimii ”itelle ja lapsille”.
”Se on katastroofi, jos ei mehtään peäse. Ihan pelottaa se aeka. Olen 40 vuoden aekana löytäny teältä etelästä omat marjapaekkani. Että ne mustikatki on isoja tuolla meren äärellä!”

Marjastaminen on ”konttuurissa istumisen vastapaenoksi passelie hommoa”. Sitä voi tehdä vaikka vuorotteluvapaalla.

Kainuulaiset poimivat hurjia määriä: ”Kyllähän sitä marjoja, vähintään parisattoa killoa talaven varalle.”
”Pittäähän niitten marjoen riitteä seuraavaan sattoon asti.”
”Lehessä keittiöpalstalla kovistelloot että syyvvä nyt loput marjat pakasteista. Meillä eijjoo ikinä loppunu marjat pakastearkkuista, aena on ollu entisiehi kun uusie aletaan poemie ja niitä kyllä syyvvään ihan seästämätä.”

”Marjaan on peästävä, vaekka konttoamalla. Se on elämän tärkeä assie, että peäsöö mehtään. Toessa kesänä poemittiin kaoppaan 2 000 kg marjoja. Männä kesänä poemittiin lakkoja 100 kg. Suurimman osan ihmiset veivät melekein käsistä. Korvasienistä se alakaa se metässä ramppoaminen ja se ompi IHANAA.”

”Van anoppie hurjempata marjanpoemijata ennoo nähäny, sen jos mehtään peästi niin silimissä vilisi, tuhansie kiloja parraellaan puolukkoa myyntiini laetto.”

Kainuulaiselle ”aenu peleko vanaheemisessa on, että jos kunto mennöö, eikä peäse marjaan”.
”Minä oon marjanpoemijasukkuo. Äeti poemi aekonaan kaopaksi asti melekein kaheksankymppisenäki. Viime kesänä vein sen mustikkamehtään ja nostin aena pystyyn, kun koatu.”

Kainuulaiset ovat todellista marjaheimoa. Mahtanevatko muut Suomen heimot pärjätä kainuulaisille?

Facebook-kirjoituksista kainuulaisten marjakultturihistoriaa keräsi talteen Amie Aalto

 

-> Palaa edelliselle sivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Current ye@r *