Hyvää mieltä mustikasta!

 

Maija Salemaa

Maija Salemaa metsäntutkijan työssään.

Mustikkapiirakka tuo mieleen mukavia ja herkullisia muistoja lapsuuden mummolasta. On kesä, maalla pääsi eväsretkelle metsään ja mustikoita sai syödä vapaasti niin paljon kuin halusi. Mummo kertoi juttuja, siivosi sormet sinisinä marjoja ja lykkäsi piirakan uuniin. Vaikka mustikan poimintaan liittyy myös muisto inisevistä itikoista ja kuolettavan hitaasti täyttyvästä sangosta, marjaretkelle pääsyä tulisi pitää suorastaan pohjoismaisena etuoikeutena.

Suomessa jokamiehenoikeus antaa kaikille kansalaisille ja maahan tuleville vierailijoille luvan poimia luonnonmarjoja pihapiirin ulkopuolisista metsistä. Meillä metsämarjat ovat niin puhtaita ja taudittomia, että niitä voi huoletta napsia suuhunsa suoraan mättäiltä. Keski-Euroopassa tämä ei ole mahdollista, sillä metsämarjat pitää ensin keittää hilloksi. Tämä siksi, että marjoissa saattaa piileksiä ikävä maksaloinen (Echinococcus multilocularis), joka leviää kettujen ja muiden koiraeläinten ulosteiden mukana. Pohjoisten metsämarjojen antioksidanttien terveysvaikutuksista saadaan lähes päivittäin uutta tietoa. Pohjoisuus ja puhtaus ovat myyntivaltti.

Suomen metsien tuottamien marjojen ja sienien kansantaloudellisen arvon pitäisi olla paljon nykyistä suurempi. Tänä vuonna mustikat suorastaan putosivat itsestään poimijan sankoon. Vaikka metsissämme liikkui lähes 4000 ulkomaalaista marjanpoimijaa, luonnon tuottokyky kestäisi vielä paljon tehokkaamman keräilyn. Alle 10 % mustikkasadosta päätyy keräysastioihin. Luonnonmarjat mahdollistavat nykyistä paljon monipuolisempaa tuotekehitystä ja liiketoimintaa.

Mitä uudet tuotteet voisivat olla? Miten rakennamme mustikalle vielä tunnetumman brändin? Voisimmeko ottaa mallia Italian Umbriasta, missä joka pikku kylässä järjestetään festivaaleja milloin punaisen perunan, milloin keltaisen linssin kypsymisen kunniaksi! Mekin voisimme rakentaa mustikan ympärille taidetapahtumia ja seminaareja. Vauvoille mustikkaa ja musiikkia! Tehdään mustikan keräämisestä trendikästä slow life -meditaatiota.

Mustikka on muutakin kuin marjakasvi, se on avainlaji metsien biodiversiteetille. Mustikka ruokkii lukuisia eläinlajeja pikkuperhosista karhuun, varvikot suojelevat metsäkanalintuja. Metsien hoito ja käsittely vaikuttavat mustikkasatoihin, mutta myös varvikkojen runsauteen. Luonnonvarakeskuksen pitkäaikaiset havaintosarjat kertovat, että mustikka oli 50 vuotta sitten paljon peittävämpi. Metsien rakenne on muuttunut, avohakkuut runtelevat varvikkojen maavarret, mustikka toipuu hitaasti. Osaisimmeko hoitaa metsiä siten, että ne tuottaisivat sekä tukkeja, puukuitua että kuningatarhilloa? Vain tutkittu tieto mahdollistaa luonnonvarojen järkevän ja kestävän käytön. Tarvitsemme pitkäaikaisia havaintosarjoja, jotta ymmärrämme luonnon hidasta muutosta.

Nykymaailma on sekava, pirstoutunut, pinnallinen. Tehdään niin kuin mummot. Mennään metsään, hiljaiseen huminaan, keräämään mustikoita ja ajatuksia. Mummot ovat pelastaneet maailman monta kertaa. He ovat keränneet luonnon antimia, säilöneet talven yli, leiponeet, lohduttaneet ja luoneet turvallisen ilmapiirin. Mustikasta tulee hyvä mieli!

Maija Salemaa

Maija Salemaa toimii tutkijana Luonnonvarakeskuksessa.
Blogin teksti on julkaistu kirjasessa Metsävisio 2015 (toim. Erkki Kauhanen ja Taneli Kolström), s. 71 – 73, Luonnonvarakeskus (Luke).
Kirja on jaettu hallituksen jäsenille ja kansanedustajille. 

-> Palaa edelliselle sivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Current ye@r *